Suomalaisen ruokajärjestelmän paradigmat kestävyysmurroksen esteenä

Ruokajärjestelmän moninaiset uhkakuvat ilmastonmuutoksesta maatalouden kannattavuuskriisiin on tunnistettu pitkään. Myös ongelmien juurisyistä, kuten kaupan keskittymisestä tai ruuan liian halvasta hinnasta, ollaan usein yhtä mieltä. Samalla kuitenkin nähdään, että ruokajärjestelmän nykyrakennetta on vaikeaa tai mahdotonta muuttaa.

Jotta voidaan suunnitella kestävyysmurrosta aidosti edistäviä ratkaisuja ja politiikkatoimia, on uskallettava tarkastella kriittisesti myös järjestelmän syvärakenteita. Ruokajärjestelmän toimintaa ja politiikkaa ohjaavat tietyt ajattelurakenteet, lainalaisuudet, arvot ja oletukset, siis paradigmat. 

Paradigmat ovat tietyssä ajassa ja paikassa yleisesti hyväksyttyjä ajattelutapoja, jotka vaikuttavat toimintaamme ja rajaavat yhteiskunnallisiin ongelmiin esitettyjä ratkaisuja. Väitän, että suomalaisen eläintuotannon paradigmoihin liittyy ominaisuuksia, jotka voivat hidastaa tai estää kestävyysmurrosta ruokajärjestelmässämme.

SustAnimalFood-hanke on uuttanut esiin neljä suomalaisen eläintuotannon paradigmaa kattavaan laadulliseen aineistoon perustuen.

Suomalaisen eläintuotannon vallitsevat paradigmat

Talouden lainalaisuuksiin liittyvän tehokkuuden paradigman mukaan ruokajärjestelmän kestävyyttä, kannattavuutta ja huoltovarmuutta voidaan parhaiten ylläpitää mahdollisimman tehokkaalla tuotannolla. Tässä paradigmassa ruoka on ensisijaisesti markkinahyödyke. Vaikka kaupan ja teollisuuden keskittyminen rajoittaa viljelijöiden neuvotteluvoimaa, vaihtoehtoja ruokaketjun toiminnan järjestämiseksi ei pidetä realistisina. Irene Kuhmonen nosti blogissaan esiin, että erityisesti eläintuottajat kamppailevat kasvu- ja tehostamispaineiden kanssa. 

Poikkeuksellisuuden paradigma nostaa tikun nokkaan ajatuksen suomalaisen ruokajärjestelmän erityislaatuisuudesta. Paradigman mukaan Suomen maatalous, vähittäiskauppa ja elintarviketeollisuus ovat kansainvälisesti vertailtuina poikkeuksellisen tehokkaita, vastuullisia, kestäviä, ja laadukkaita. Viennin edistämiseksi on ylläpidettävä yhtenäistä mielikuvaa kaiken suomalaisen tuotannon laadukkuudesta. Tämä paradigma vaikuttaa siihen, että lisäarvomarkkinoita esimerkiksi eläinten hyvinvointia tukeville tuotteille, ei juuri ole kehitetty Suomessa. Aura Lamminpartaan sanoin: tasapäistäminen estää meitä kehittymästä.

Ruuan kulutusta ja sen sääntelyä ohjaa yksilöllisyyden paradigma. Kuluttajien valinnan vapautta ei voi eikä kuulu rajoittaa liberaaleissa yhteiskunnissa. Vastuu ruokavalion muutoksesta on ensisijaisesti kuluttajalla itsellään. Poliitikot eivät halua säännellä kuluttajien valintoja. Oikeus ruokaan on muuttunut oikeudeksi itseilmaisuun ja nautintoon. Tämä paradigma näkyi voimakkaasti nuorten ruokavisiossa, joista Minna Kaljonen bloggasi aiemmin.

Lopuksi eläinten syömisen paradigma korostaa, että liha- ja maitotuotteet ovat osa ihmisen luonnollista ruokavaliota ja tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Juuri eläintuotanto nähdään välttämättömänä Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi. Broileri on paras proteiini kestävään ruokavalioon.

Kestävä paradigma?

Kun keskustelimme paradigmoista ruokajärjestelmän toimijoiden kanssa, ne herättivät turhautumista, lamaannusta ja jopa ärtymystä. Toisaalta monet kokivat innostavana, että järjestelmää ohjaavat ajattelutavat sanoitetaan ääneen. Lopulta paradigmat innostivat toimijoita pohtimaan, miltä kestävä paradigma voisi näyttää. Se rakentuisi luonnon ja ihmisen välisten riippuvuussuhteiden tunnistamiselle, sekä kohtuullisuuden, kestävän kannattavuuden, yhteisöllisyyden ja yhteisen hyvän periaatteille. Sääntely tukisi toimijoiden yhteiskuntavastuuta.

Koska vallitsevat paradigmat muokkaavat mielikuvituksemme rajoja, ne vaikuttavat väistämättä siihen, millaiseksi kuvittelemme tulevaisuuden kestävän ruokajärjestelmän. Paradigmojen pohdiskelu opettaa, että jokaisen, myös asiantuntijoiden ja päättäjien, olisi hyvä aika ajoin tarkastella kriittisesti omia ennakko-oletuksiaan.

Annika Lonkila on yhteiskuntatieteilijä, joka työskentelee Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijana ja Jyväskylän yliopiston tutkijatohtorina. Hän tutkii ruokajärjestelmän kestävyysmurrosta SustAnimalFood-hankkeessa ja kestävän hyvinvoinnin mahdollisuutta Hyvinvoinnin paradigmat -hankkeessa.